Artikkelilista Edellinen Seuraava

Rotat hätää kärsimässä ...

Artikkeli on julkaistu JRTCGBSF ry:n vuoden 2001 vuosijulkaisussa.

Taina soitti ja kysyi, olisiko Tampereen porukassa innokkuutta lähteä yhelle tallille rottajahtiin. Arvatkaapa mikä oli vastaus, kun minulle soitetaan ja kysytään lähenkö tai olenko innokas... Eipä mennyt soitosta kuin viikko, kun olimme Timon ja koirien kanssa rottajahdissa. Marski ja Allu saivat rottia kiinni ja listivät ne niin kuin vain Jack Russell Terrierin kuuluukin. Marski, joka tunnetusti on todella innokas metsästäjä, jahtasi rottaa Timon käskystä aina paskalaariin asti. Marski suorastaan ui rotan perässä sonnassa. Onneksi saatiin Marski niskasta ylös ja voitte vain arvata, kuinka hyvälle Marski tuoksui. Olimme jälleen kerran osoittaneet innokkuutemme ja taitomme ja talon isäntä oli tyytyväinen ja näin harrastus sai jatkua. Rottajahtiin saatiin jälleen uusia koiria: Pippuri, Ernesti, Niilo, Huuti, Edi, Valtsu ja Lucy. Koirat kehittyivät huimaa vauhtia. Aluksi aina uusi tulokas oli ymmällään jahdista, mutta pian jokainen koira tajusi systeemin. Toiset koirat pystyivät metsästämään kimpassa ja toiset vain yksinään. Kerronpa teille tarinan kuinka joku harrastus niinkuin rotastus, uskokaa tai älkää, voi viedä mennessään naiset...

Satu ja minä innostuimme niin paljon tästä uudesta brutaalista harrastuksesta, että... Iltaisin Sadun kanssa pakkasimme Erkan, Niilon ja Pippurin, pyssyt ja eväät mukaan ja lähdimme tallille siinä kymmenen jälkeen illalla. Päästiin pihaan ja sonnan hajuun ja koirat tiesivät pääsevänsä jahtiin.

Pippuri pääsi yhteistyöhön vuoronperään Niilon ja Ernestin kanssa. Niilo juoksi rotan kiinni ja ravisti, heitti pois ja seuraava rotta. Erkka juoksi kiinni ja puri monta kertaa ja juuri ennen uutta rottaa sylkäisi pois ja seuraava. Pippuri tyyli oli selvä risteytys kahdesta edellisestä; puraisuja pari ja ravistus, heitto tai sylkäisy.

Saimme parikymmentä rottaa illassa. Komeimman rotan sai Pippuri. Kurja rotta yritti seinän raosta sisään, mutta Pippuri sai juuri ja juuri sitä persuuksista kiinni. Rotta ei päässyt karkuun, mutta se paukkasi Pippuriin kiinni, aivan silmäluomen alapuolelle. Siinä se rotta puri Pippuria ja Pippuri puri rottaa. Oli aivan hiljaista ja minä vain tuijotin, enkä voinut auttaa vaikka olisin halunnutkin. Lopulta Pippuri otti selkävoiton rotasta ja rotta irroitti hampaansa. Pippuri puri rottaa systemaattisesti persuuksista aina niskaan asti. Pippurin kuono turposi noin 1 1/2 kertaiseksi, mutta laskeutuu vuorokauden sisällä normaaliksi.

Niilo oli tasasen varma koira ja kykenevä metsästämään muiden koirienkin kanssa. Se tappoi kymmenittäin isoja rottia. Ernestistä ei aina oikein osannut sanoa montako se tappoi, koska aluksi ja vähän lopussakin, se söi suurimman osan illan saaliistaan. YÖK!!! Minun ja Sadun nälkä kasvoi syödessä ja lopuksi emme ottaneet enää koiria mukaan, koska rotat ovat fiksuja ja siirtyivät pois lattialta etteivät koirat enää niitä olisi saaneet. Me naiset metsästettiin rottia yökaudet aivan kahdestaan. Meistä tuli alueella niin tuttuja, että tanssilavan poket morjestelivat meitä viikonloppuisin ja tiesimme tarkasti milloin vakituinen aamun lehdenjakaja kävi ja milloin oli sijainen. Vihkiytymisemme tälle harrastukselle päättyi kuitenkin aikanaan ja arvatkaapa miksi?

Emme todellakaan tympääntyneet rottajahtiin, vaan tapettuamme niitä aseilla ja koirilla saimme saldoksi 450 kappaletta ja Ernestin syödyt rotat päälle - ne yksinkertaisesti loppuivat. Tähän loppuun täytyy todeta, että nuorelle tai muuten kokemattomelle työkoiralle tämä harrastus sopii vallan mainiosti. Minun koirani ainakin nauttivat täysin rinnoin rottajahdista. Siinä harrastuksessa yhtyivät nopeus, nokkeluus ja energisyys.

Ei muuta kuin kaikki kokeilemaan rotastusta...

p.s. koirat kannattaa aina pestä hyvin rotastuksen jälkeen, koska niissä viheliäisissä elukoissa on kirppuja. Matokuurikaan ei ole pahitteeksi jossain vaiheessa.



Tämän sortin jahtiterveisin

Päivi, Satu & koirat


Artikkelilista Edellinen Seuraava