Artikkelilista Edellinen Seuraava

JRTCGB-SF: Jack Russell ja sen käyttö luolametsästyksessä Englannissa

Kirjoittanut: Bob Clough, Pengelli kennels, Wales.
Lainattu: JRTC of GB, Sweden lehti nro 4/94.

Jack Russelia on vuosien mittaan jalostettu erilaisiin käyttötarkoituksiin, vaikka pääasiallisin käyttö nykyään on kettujahti. Tämä terrieri on erittäin älykäs ja useimmat työskentelevät siten, että ne harvoin vahingoittuvat. Tämän huomaa kun käyttää koiraa kettuluolassa tai kun sen täytyy puolustautua mäyrää vastaan.

Yritän askel askeleelta selostaa kuinka Jack Russelilla metsästetään kettua. Tällainen metsästys on lähinnä sydäntäni. Englannissa on kahdenlaisia terrierimiehiä, toiset käyttävät laumaa ajokoiria ja toiset ainoastaan terriereitään. Jahtipäivät on päätetty etukäteen ja osallistujille lähetetään kortti, jossa kerrotaan metsästyspaikka.

Terrierimies saapuu noin 10.30 aamulla kokoontumispaikalle tai menee jahtikenneliin auttamaan kennelin hoitajaa laittamaan ajokoirat kuljetusboxeihin. Mahdollisesti hän auttaa myös hevosten lastauksessa. Jahtiseurueen kokoonnuttua jahtivouti kertoo osallistujille mihin suuntaan lähdetään. Terrierimiehellä tulisi olla vähintään kaksi koiraa mukanaan, minulla on aina kolme ja lisäksi kaikki tarpeelliset kaivamisvälineet. Lisäksi hänellä pitää olla verkko, jota käytetään luolan suun peittämiseen. Kettua voidaan joutua ajamaan ulos luolasta, jotta se saadaan pyydetyksi. Hänellä on myös oltava eräs erittäin tärkeä väline mukanaan, nimittäin tutkapanta. Niille jotka eivät tiedä mikä tutkapanta on niin selitän tässä. Koiralle laitetaan panta, jossa on lähetin paristoineen.Koiran ollessa luolassa, voidaan sen liikkeitä seurata vastaanottimen naputtavan äänen avulla. Lisäksi vastaanottimessa on pieni näyttö, josta voidaan lukea missä koira on ja kuinka syvälle maan alle se on mennyt. Suunnilleen näin tutkapanta toimii. Se on hyödyllinen, jos koira sattuisi juuttumaan ja joutuisit kaivamaan sen ylös.

Ajokoirien aloittaessa työpäivän, seuraa terrierimies jahtia autosta. Hän yrittää pysyä mahdollisimman lähellä metsästysseuruetta voidakseen pitää yhteyttä jahtipäällikköön. Nykyään yhteyttä voidaan helposti pitää radiolla. Kun ajokoirat löytävät ketun, alkavat ne haukkua ja ajavat sen luolaan elleivät tapa sitä. Jos kettu menee luolaan, kutsuu jahtipäällikkö terrierimiestä puhaltamalla kolme pitkää signaalia metsästystorvella. Tämä merkki kertoo terrierimiehelle, että hänen täytyy tulla paikalle ja samalla se on tiedotus kaikille, jotka seuraavat metsästystä. Terrierimiehen saapuessa luolalle ajokoirat haukkuvat luolan aukoilla ja yrittävät kaivautua sisään luolaan. Jahtipäällikkö kertoo nyt kuinka hän haluaa ketun pyydystettävän. Tapoja on useita ja kerron nyt niistä.

Ensimmäinen tapa on yrittää saada kettu ulos luolasta, jotta jahti voisi jatkua. Syy tähän on se, että monet ratsastajat ovat maksaneet paljon saadakseen metsästää ja he haluavat vastinetta rahoilleen. Ajokoirien ja seurueen täytyy siirtyä pois luolan lähettyviltä jolloin Jack Russell päästetään luolaan niin hiljaa kuin mahdollista. Mitä hiljempaa onnistutaan olemaan sitä paremmat mahdollisuudet on saada kettu ulos. Terrierin täytyy löytää kettu ja saada se haukkumalla ulos, jolloin jahti voi jatkua. Tämä keino ei kuitenkaan aina toimi.

Toinen tapa on sellaisia alueita varten, joilla ketuista on ongelmia, kuten siellä missä minä asun. Ketut tappavat lampaita ja siipikarjaa, joten niiden lukumäärää täytyy pienentää ja sen takia niitä metsästetään eri tavalla. Jos kyseessä on suuri luola (niiden koko vaihtelee yhdestä aina 20-30 sisäänkäyntiin) peitetään reikä verkolla tai sitten miehet tukkivat reiän kovalla maalla, jotta kettu ei karkaisi. Terrieri päästetään taas hiljaa sisään jolloin kettu toivottavasti yrittää ulos ja takertuu verkkoon johon se ammutaan. Tämä kuulostaa helpolta mutta ei onnistu aina käytännössä. Todellisuudessa koira voi joutua ajamaan kettua maan alla tunteja ennenkuin kettu saadaan pyydettyä.

Kolmas tapa on tukkia reiät siten, että vain yksi tai kaksi jää auki. Koira päästetään sisään ja loputkin reiät peitetään verkoilla. Terrierin täytyy ajaa kettu umpikujaan ja jatkaa haukkumista sekä samalla pysyä lähellä kettua. Se ei saa päästää kettua karkuun. Tässä tilanteessa on hyvä olla tutkapanta, joka kertoo sinulle missä koira ja kettu ovat. Sitten sinun täytyy kaivautua alas Jack Russelin luokse, joka nostetaan ylös luolasta. Kettu on toivottavasti vielä lähellä, jolloin voit napata sen muutamassa minuutissa.

Kaikki tämä kuulostaa paperilla selkeältä ja yksinkertaiselta ja useimmiten kaikki sujuukin hyvin, mutta kaikenlaisia ongelmia voi tulla eteen.

Jos käytetään menetelmää numero kolme, täytyy koiran työskennellä hyvin, koska sen täyty pysyä koko ajan ketun luona. Joskus kaivautuminen saattaa kestää yli kuusi tuntia ja koko sen ajan kettu yrittää päästä koiran ohi. Kuullessaan lapioiden ja ihmisten äänet, kettu hermostuu ja hyökkäilee koiraa kohti terävillä hampaillaan. Tällöin tarvitaan Jack Russelin älykkyyttä. Terrierin täytyy työskennellä rauhallisesti ja aivojaan käyttäen pitääkseen ketun edessään ja samalla pyrittävä välttymään vahingoittumiselta. Tässä työskentelymenetelmässä koiran täytyy olla terävä ettei se ottaisi liikaa fyysistä kontaktia ketun kanssa. Lähes kaikki terrierit saavat tällä tavoin metsästettäessä pieniä haavoja kuonon ympärille.

Minä olen kuitenkin omistanut useita russeleita, jotka ovat työskennelleet luolassa usean tusinan ketun kanssa saamatta lähes lainkaan vammoja. Henkilökohtaisesti en halua koiraa, joka yrittää tappaa ketun, koska sen tyyppinen koira tulee aina pahasti purruksi ja vie useita viikkoja ennenkuin se on jälleen parantunut. Talvisin työskentelen joskus kolmasti viikossa koirieni kanssa, joten hyökkäävällä koiralla ei normaalisti ole mitään käyttöä. Joissain tapauksissa kuitenkin tarvitaan aggressiivista koiraa ja kerron tässä eräästä sellaisesta tapauksesta.

Eräs talonpoika oli soittanut minulle ja kertonut, että kettu oli raadellut hänen lampaitaan ja pyysi, että auttaisin häntä löytämään ketun. Alueella jossa asun, esiintyy monia tällaisia tapauksia keväisin kun lampaat karitsoivat. Koska tunsin useimmat alueen kettuluolat, kuljeskelimme eteenpäin ja annoin russelien haistella kaikkia luolien sisäänkäyntejä. Kuten olen useasti todennut, ovat russelit erittäin älykkäitä ja luotan niihin 100 %:sti työskennellessämme. Jos ne sisäänkäyntiä haistellessaan eivät osoita mitään mielenkiintoa sitä kohtaan, tiedän että siellä ei ole kettua. Olimme kulkeneet ympäriinsä yli tunnin, kun Dot (yksi minun kolmesta nartustani) yllättäen osoitti mielenkiintoa erästä aukkoa kohtaan. Koirani ovat aina kytkettyinä, kun työskentelemme tällä tavoin, koska en halua että koira karkaa ja löytää luolan jota en tunne. Löydettyäni kaikki sisäänkäynnit, täytin kaikki muut paitsi sen josta Dot oli eniten kiinnostunut. Tutkapanta asetettiin Dotin kaulaan ja se päästettiin irti. Päästyään luolaan kuulin sen haukkuvan kettua ja 10 minuutin kuluttua se pysähtyi. Paikallistin koiran vastaanottimen avulla 2 m syvyydestä. Kolmen tunnin rankan kaivamisen jälkeen saatoimme kuulla Dotin selvästi. Päättelimme haukunnan sävystä, että kettu oli kovaluonteinen. Kaivettuamme vielä 10 minuuttia pääsimme käytävään, jossa Dot pidätteli kettuaan.

Näin, että Dot oli verinen päästään , mutta en nähnyt kettua. Kun katsoin uudestaan alas näin, että kettu oli purrut narttua pahoin. En hämmästynyt, koska Dot ei ole tavallisen Jack Russelin tyyppinen. Vaikka se on vain 11" korkea, se uskoo voivansa tappaa ketun. Se on hieman liian aggressiivinen ollakseen hyvä luolakoira, mutta se on taistelija joka ei koskaan luovuta. Dot nostettiin ylös luolasta ja katsoin tunneliin taskulampulla. Näin suuren kiven, mutta en kettua. Oletin, että kettu oli piiloutunut kiven alle ja joka kerta kun Dot yritti lähestyä kettua, se hyökkäsi. Tällaisissa olosuhteissa joudun käyttämään erityyppistä russelia. En voinut kaivautua kiven ympäri ja se oli liian suuri halkaistavaksi, joten otin käyttöön toisen russelin, nimeltään Griff. Se on asiantuntija saamaan ketun pois tällaisista paikoista. Griff ei edes hauku ketulle. Se menee suoraan ketun luokse kiven alle, ottaa tukevan otteen ketusta, vetää sitä ulos kunnes saan otteen ketun niskasta ja työ on tehty. Tällaisissa tilanteissa tämäntyyppinen terrieri on minulle käyttökelpoinen. Se ei hauku ja haluaa vain tappaa ketun, joten sitä ei voi käyttää normaalissa kettujahdissa. Nämä kaksi koiraa, jotka tekevät työnsä eri tavoilla, muodostavat hyvän tiimin.

Mäyrän metsästys on Englannissa kielletty, mutta sallittua Ruotsissa ja Suomessa. Yritän selvittää mitä eroja koiran näkökulmasta on metsästää mäyrää verrattuna kettuun. Metsästin koirillani mäyriä Englannissa ennenkuin se kiellettiin, joten voin kertoa tyypillisen jahdin kulun ja kuinka mäyrä toimii. Tämä eläin on hyvin erilainen kettuun verrattuna. Mäyrät ovat uskomattoman vahvoja. Ne elävät perhekunnittain ja luola voi olla jopa 100 vuotta vanha. Tyypillinen mäyränluola on hyvin rakennettu. Ne ottavat sisään uutta tuoretta maata ja vuoraavat sen ruoholla tai heinällä, jonka ne vievät yöllä ulos tuulettumaan tai vaihtavat sen uuteen. Kuten ymmärrätte on hyvinrakennetulla mäyränluolalla ja ketunluolalla suuri ero. Mäyrä voi purra koiraa erittäin pahasti ja russelin täytyy käsitellä sitä kunnioituksella. Sellaisesta koirasta, kuten Griff ei olisi mitään hyötyä mäyrää metsästettäessä, koska se luultavasti pian tulisi tapetuksi tai niin pahasti purruksi, että se ei enää voisi työskennellä. Russeli, joka vain haukkuu mäyrälle on paljon käyttökelpoisempi. Mutta tämänkin tyyppinen koira luultavasti loukkaantuu, jos sitä käytetään ainoastaan tämäntyyppisessä työssä.

Kettu yrittää yleensä purra vain koiran kuonoa, kun taas mäyrä yrittää purra leukaa ja kurkkua. Monet mäyrän metsästyksessä käytettävät koirat menettävät sekä alahuulensa, hampaansa että leukansa. Ei ole harvinaista, että ne menettävät koko kuononsa. Monet hyvät russelit ovat menettäneet henkensä mäyräjahdissa. Ei ole aina helppoa saada koiraa ketunluolaan, mutta vielä paljon vaikeampaa on saada koira mäyränluolaan. Olen itse omistanut russeleita, jotka mielellään työskentelevät ketuilla, mutta eivät halua olla missään tekemisissä mäyrien kanssa.

Ok, katsotaanpa kuinka tyypillisellä mäyräluolalla toimitaan. Olet löytänyt luolan, joka on sen näköinen, että sitä käytetään. Terrierit vetävät kytkettyinä osoittaen, että luolassa on jotain. Ensinnäkään sinulla ei ole mitään käyttöä kettuverkolle, koska mäyrä ei todennäköisesti reagoi kuten kettu ja pyrkimällä pois luolasta. Tosin muutaman kerran on tapahtunut, että koirani ovat saaneet mäyrän ulos, mutta tämä on erittäin harvinaista. Tutkapanta asetetaan koiran kaulaan ja koira lasketaan irti. Sen täytyy tässäkin tapauksessa ahdistaa mäyrä takaisin umpikujaan ja pitää se siellä kunnes se saadaan kaivamalla esiin. Mäyrä tulee kääntymään poispäin koirasta ja yrittää vahvoilla jaloillaan kuopia seinän itsensä ja koiran väliin. Mäyrän kaivaessa on russelin hyökättävä mäyrän takapäähän, jotta se lopettaisi kaivamisen. Kun mäyrä lopettaa ja kääntyy, on koiran lopetettava pureminen ja aloitettava haukkuminen. Jos mäyrä on aikaisemmin ollut osallisena tällaisessa tilanteessa ja selvinnyt siitä, on se oppinut kuinka koiraa käsitellään ja sen ohi päästään.

Ei ole olemassa koiraa, joka voisi pysäyttää mäyrän, joka on hyvin aggressiivinen ja päihittänyt koiria aikaisemmin. Mäyrät ovat erittäin ovelia eläimiä ja käy sääliksi koiraa, joka luulee voivansa pysäyttää mäyrän. Se tulee saamaan monia pahoja vammoja mäyrän hampaista. Olen kuullut monia kertomuksia ihmisiltä, että he olisivat omistaneet koiria, jotka olisivat tappaneet mäyriä luolassa. Usko minua, että se ei ole totta. En ole koskaan nähnyt terrieriä, joka voisi edes vahingoittaa voimissaan olevaa mäyrää, vielä vähemmän tappaa sitä.

Jos mäyrä päättää juosta käytävissä, sen sijaan että pysähtyisi paikoilleen, voi jahti kestää tunteja. Silloin päästetään toinen koira sisään. Joskus tämä toimii ja koirat saavat mäyrän pysäytetyksi. Kahden koiran käyttöä on harkittava etukäteen, sillä koirat eivät työskentele yhdessä elleivät ne tunne toisiaan hyvin tai jos ne osoittava merkkejä tappeluhalusta. Olen kuullut puhuttavan tapauksesta, jossa koira numero kaksi on mennyt luolaan vain tapellakseen toisen koiran kanssa. Silloin ne eivät välitä vaikka luolassa olisi kettu taikka mäyrä. Toinen syy varovaisuuteen toisen koiran käytössä on se, että koirat antavat toisilleen lisää rohkeutta ja tämä voi johtaa siihen, että ne hyökkäilevät kovemmin ja saavat enemmän vammoja.

Suurin ongelma kahden terrierin käytössä on se, että luolassa on vain rajoitettu määrä ilmaa. Koska kaksi koiraa kuluttaa paljon ilmaa, voi ylös kaivettaessa löytyä kaksi tukehtunutta terrieriä. Vain poikkeustapauksissa käytän kahta koiraa samassa luolassa, koska tiedän riskit. Terrieri luolametsästykseen liittyy monia vaaroja, jotka täytyy hyväksyä, muutoin ei pidä edes ajatella tätä metsästysmuotoa.

Kaikki mitä olen kertonut, on seurausta siitä että Jack Russell on jalostettu nimenomaan luolakoiraksi ja sen vuoksi olemmekin tarkkoja terrierin rinnanympärysmitasta. Jos miehen käsiä ei saa russelin rinnan ympäri, ei sitä voida käyttää siihen alkuperäiseen tarkoitukseen mihin se on jalostettu. Suurempia koiria voidaan käyttää mäyräluolissa, mutta ne eivät mahdu kettuluolaan. Kettuluolan aukot ovat pienemmät. Selittäessäni mitä erilaisissa jahdeissa tapahtuu, olette toivottavasti ymmärtäneet miksi Russell näyttää siltä kuin se näyttää. Vaikka ette aikoisi metsästää, artikkeli ehkä auttaa teitä ymmärtämään koiraa paremmin. On useita muitakin tarkoituksia, joihin russelia voi käyttää. Esimerkiksi rotan- ja minkinmetsästys ja jäljestys. Nämä käyttötarkoitukset eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet siihen, että rotu on selviytynut eivätkä hyödynnä koiran parhaita kykyjä. On vain yksi ainoa oikea tapa selvittää millainen terrieri on ja se on luolatyöskentely.


Artikkelilista Edellinen Seuraava