Artikkelilista Edellinen Seuraava

Virheiden etsiminen

Kirjoittanut: Bob Clough, Pengelli Kennels, Wales

Jack Russell Terrieriä arvosteltaessa on kiinnitettävä huomiota moniin seikkoihin; eräät tuomarit saattavat pitää jotakin virhettä vakavana ja toiset puolestaan eivät. Jokaisen koiran ulkomuodossa olemassakaan. Käyn nyt kanssanne läpi listan erilaisia ulkomuoto(rakenne) ongelmia ja kerron omasta suhtautumisestani niihin. Aluksi toivon, että olette kaikki lukeneet Jack Russell Terrier Club of Great Britainin laatiman rotumääritelmän. En jaarittele siitä kovin pitkään, sillä olette varmaankin jo lukeneet ruotsalaisille ystävillemme kirjoittamani artikkelin, jossa kommentoin rotumääritelmän kutakin kohtaa (kts. JRTCGB Suomi-Finland Vuosijulkaisu 1995, toim. huom.). En voi kuitenkaan olla tarpeeksi painottamatta rotumääritelmän lukemista ja ymmärtämistä, sillä muussa tapauksessa olette täysin eksyksissä yrittäessänne tunnistaa hyvän ja huonon Jack Russellin.

Jos tarkastelemme ihan Russellin perusteita, niin terrierin tulisi sopia neliönmalliseen laatikkoon, jonka sivujen mitat- hartioilta lattiaan ja selän pituus, ovat samat. Tästä syystä koira näyttää neliö- tai laatikkomaiselta. Tämä muoto on tiivis ja hyvin tasapainoinen, se myös tuo koiran rakenteeseen voimakkuutta.

Pitkä selkä on heikko selkä. Pitempiselkäinen koira ei ole laatikkomainen eikä vastaa rotumääritelmän kuvausta. Joten tässä siis ensimmäinen virhe, jota etsin, nimittäin pitkä tai toivottua pidempi selkä. Tästä asiasta monet tuomarit ovat eri mieltä ja eräät pitävät etenkin nartuista, joiden selkä on hieman pidempi. Pitkä selkä on hyvin yleinen virhe, ja useimmissa näyttelyissä se on yleisempi kuin mitkään muut ongelmat. Kokemukseni mukaan on myös paljon vaikeampaa kasvattaa lyhytselkäinen koira, ei kuitenkaan mahdotonta. Hyvin pitkä selkä on vakava virhe, mutta hieman pitkä sen sijaan ei ole niin merkitsevä ja monilla näyttelyvoittajilla onkin tämän mittainen selkä. Arvostellessaan tuomarin on punnittava, kuinka tärkeänä hän kutakin virhettä pitää, ja valittava hänelle kullakin kerralla esitellyistä koirista täydellisin. Jos narttusi on pitkäselkäinen, älä koskaan tuplaa tätä virhettä, astuttaessasi yritä käyttää lyhytselkäistä urosta, joka toivon mukaan tuottaa vastaavan selän omaavia jälkeläisiä tai ainakin lyhentää pitkäselkäisten narttujen pentueiden selkiä.

Vielä huonompi on Russelli, jolla on pitkä selkä, huono selkälinja ja väärin kiinnittynyt häntä. Terrierin selän tulisi olla suora ja litteä. Hännän on oltava oikeassa kulmassa selkään nähden, ei alaspäin laskeutuva. Tämä voi saada koiran selän näyttämään kaarevalta, tai kuten me sanomme "roach backed". Tätä pidän varsin pahana vikana. Toisaalta selkä voi myös olla keskeltä alempana, tätä kutsutaan notkoseläksi. Tällaiset selkälinjan virheet häiritsevät Russelin tasapainoista yleisvaikutelmaa, eivätkä ne ole rotumääritelmän mukaisia. Minä en uhraa aikaani huonoille selkälinjoille eikä kennelissäni esiinny niitä.

On hyvin vaikeaa poista tällaiset virheet linjasta jalostamalla, ei tosin mahdotonta, mutta virheet voivat ilmaantua uudelleen tulevissa sukupolvissa.

Seuraavaksi etuosa, jossa voi myös olla monia erityyppisiä virheitä. Itseasiassa tästä aiheesta voisi helposti kirjoittaa kokonaisen artikkelin, joten pitäydyn ihan perusasioissa. Ihanteellinen etuosa on hieman taaksepäin viisto ja suora. Kuitenkin heti aluksi, jos etuosa ei kallistu taaksepäin se voi näyttää liian pystyltä. Tällainen etuosa voi kokemattomamman silmissä vaikuttaa erittäin hyvältä. Nämä pystyrintaiset terrierit näyttävät hyvin suorilta ja koreilevilta, mutta liikkuessaan ne ovat tavallisesti jäykkiä. Monella niistä on myös toivottua lyhyempi kaula, koska hartioiden asento on väärä. Joten tuloksena on siis hyvännäköinen etuosa, mutta kiertyvät jalat, tavallisesti ulospäin kiertyvät.

Tämä vaikuttaa koiran kokonaisvaikutelmaan, riippumatta siitä, miten hyviä muut osat ovat. Useimmat tuomarit pitävät täydellisestä etuosasta ja saattavat katsoa läpisormien muita virheitä.

Olen itsekin "etupää-mies" ja rakastan hyvän muotoista virheetöntä etuosaa. Terrierin etuosa voi näyttää hyvältä jollei se liiku, löysät kyynärpäät paljastuvat vasta liikkeessä. Koiran tulisi liikkua hyvin, kyynärpäiden tulisi liikkua suoraan ja rinnan myötäisesti, ei irtonaisesti tai rullaten puolelta toiselle, kuten usein näkee. Minulla oli kerran hyvin älykäs narttu, jolla oli tällainen ongelma. Voitin sillä kuitenkin useita näyttelyitä, koska tiesin virheestä ja korjasin sitä vetämällä nartun niskaa ylöspäin esittelyn aikana. Niska ylhäällä narttuni käveli varpaillaan ja virhe peittyi. Tämä temppu tepsi useimpiin tuomareihin ja ainoastaan kokeneimmat näkivät mitä tein. Onko tämä huijausta? En usko, koira esittää vain parhaat puolensa, kutsumme tätä esiintymiskyvyksi. Jätän etuosasta puhumisen nyt tähän, vaikka voisin jatkaa loputtomiin. Pyrkikää kuitenkin aina kauniiseen suoraan etuosaan, niin ette ole hakoteillä.

Jätän jalat väliin, koska kirjoitin niistä Ison - Britannian viimeisimpään club-lehteen ja voitte tietenkin aina julkaista jutun uudelleen, jos katsotte sen tarpeelliseksi.

Huono takaosa, oli se sitten kyseessä pihtikintut tai länkisääret, on vakava virhe. Kun katselet itsestäsi poispäin kulkevaa koiraa, sen liikkeiden tulisi olla suorat. Jopa aivan tuore Russellin omistaja näkee selvästi liikkuuko koira oikein. Jotkut asiat on helppo havaita ja mielestäni tässä on yksi niistä, ihan kuin sekin kaikkien tietämä seikka, että koiran korvat eivät saisi olla pystyt, vaan niiden tulisi olla kauniisti pään myötäiset. Useimmat seikat, joita kuvailen, havaitsee käyttämällä tervettä järkeä ja varsin selviä, jos rotumääritelmä on kunnolla ymmärretty. Myös hampaat ovat helpot, ja Jack Russellilla tulisi toivon mukaan olla hyvä saksipurenta. Olen kuitenkin vuosien varrella nähnyt useiden tasapurentaisten terriereiden voittavan näyttelyitä. Kaikki riippuu tuomarista ja siitä, miten vakavaksi hän kunkin vian määrittelee.

Turkit ovat erittäin tärkeitä etenkin Suomessa, jossa koiranne tarvitsevat suojaa erittäin kylmien talvienne aikana. Pidän Russellista, jolla on kova, tiheä turkki ja hyvä aluskarva. Pehmeän ja villavan turkin omaavat koirat kärsivät hyvin helposti huonosta säästä, etenkin sateesta. Useimmilla sileillä terriereillä on vain vähän turkkiongelmia ja ne ovat säänkestäviä, paitsi jos sileä turkki on sen tyyppinen, jollaista tavataan tavallisesti Staffordshiren Bullterriereillä. Tällainen turkki on ohut, pohjavillaa on vähän tai ei lainkaan ja turkki on kylmässä säässä jäätävä. Karkeat turkit ovat erilaisia ja laatu vaihtelee suuresti. Eräät turkit ovat pehmeitä eikä niissäkään ole pohjavillaa. Tätä pidän pahana puutteena, pääasiassa siksi, että koirani työskentelevät kanssani ja niiden on kestettävä useita tunteja kaikenlaisessa säässä joko työssä tai mikä vielä pahempaa vain odottaen vuoroaan. Olen hyvin onnekas, sillä linjani kaikilla koirilla on hyvin kestävä turkki. Tästä syystä ne on myös paljon helpompi nyppiä kesänäyttelyitä varten. En koskaan koske niiden turkkeihin talvella, lukuunottamatta kunnon harjausta, sillä ne tarvitsevat kaiken mahdollisen suojan luonnonvoimia vastaan. Olen muissa maissa nähnyt Russelleita trimmattavan keskellä talvea, mikä on mielestäni hyvin ikävää koiran kannalta ja typerää. Miltä itsestäsi tuntuisi kuljeskelu jäätävässä säässä vain T-paidassa? Olen varma, että juuri siltä se tuntuu koiristakin. Joten, turkki on hyvin tärkeä Jack Russellille ja tämän mukaan tuomari yrittää olla antamatta huonoturkkiselle koiralle hyvää sijoitusta. Kuitenkin, kuten jo edellä todettiin, riippuen siitä millaisia muute esitetyt koirat ovat.

Nyt on sitten edessä Jack Russellin ulkomuodon tärkein osa, nimittäin rintakehän koko. Vaikka koira olisi muuten kuinka hyvä tahansa, on hyvin harvinaista että antaudun lähempään tarkasteluun, jos en voi spannata sitä. Rotumääritelmä ilmoittaa varsin selvästi ohjeen, että koiran rintakehän ympärys on voitava mitata keskikokoisilla miehen käsillä. Tälle on erittäin hyvä syy ja selvitän sen, jos ette ole täysin selvillä siitä. Jack Russell terrieri on jalostettu työskentelemään maan alla, sen olemassaolon tarkoitus on metsästää pimeissä kettuluolan syvyyksissä. Jotkut näistä kettujen käytävistä ovat erittäin ahtaita, mutta ketulla ei ole vaikeuksia liikkua niissä. Ne ovat mukautuneet elämään tällaisissa paikoissa ja niiden rintakehän koko kertoo sen, täysikasvuisella uros ketulla on pieni rintakehä. Samankokoisella Russelilla ei koskaan ole yhtä pientä rintakehää, mutta oikealla jalostuksella voimme saada terrierierille rintakehän, jolla voi seurata suurinta osaa ketuista maan alle. Suurempirintakehäiset koirat saattavat kyetä työskentelemään monissa luolissa, mutta niistä ei koskaan ole yleiskoiriksi, koska niiden työskentelykohteet ovat rajoitetut. Monilla ihmisillä ei ole mitään mielenkiintoa tällaista työskentelyä kohtaan vaan käyttävät koiriaan vain maanpäällä, jolloin rintakehän koolla ei ole merkitystä. Russeli ei ole jalostettu tätä varten ja riippumatta koiran käyttötarkoituksesta niiden kaikkien täytyy olla saman määritelmän mukaisia. Jos me emme ole pysyisi tässä rintakehän koossa ja antaisimme suuririntakehäisten terrierien voittaa, meillä olisi pian lukematon määrä Jack Russeleita jotka olisivat käyttökelvottomia luolatyöskentelyyn; syy jonka takia ne täällä ovat. Tätä tyyppiä on jo nyt liian paljon liikkeellä. Olen henkilökohtaisesti nähnyt tämän tapahtuvan muissa maissa ja lyhyessä ajassa suuria, ylikasvaneita Jack Russeleita on tullut paljon. Eräässä tällaisessa maassa, jossa olen tuominnut näyttelyitä useasti, olen nähnyt kuusikuukautisia linjajalostettuja pentuja, joilla oli liian suuri rintakehä. Mitä toivoa niillä on aikuisena. Nämä pennut ovat yleensä olleet linjajalostettuja suuririntakehäisestä, ylilihaksikkaasta uroksesta, joka itse on kylläkin hyvin jalostettu, mutta joka tuottaa tällaista vakavaa virhettä. Aikaisemmin olen yrittänyt puhua tästä asiasta näille kasvattajille ja saada heidät lopettamaan tämän tyyppisten koirien käytön jalostukseen. He ovat kertoneet että alueen ketut ovat suurempia, joten heidän koiransa voivat työskennellä niiden luolissa. Tämä on roskaa ja riippumatta siitä missä päin maailmaa koira on, sillä täytyy olla rotumääritelmän mukainen rintakehän koko. Sama koskee ylikehittyneitä olkapäitä ja suuria lihaksia, jotka varmasti haittaavat joidenkin luolatyöskentelyä. Tämä on virhe jota monet tuomarit eivät huomio ja vaikka se on väärin niin minun mielestä sillä ei ole niin suurta merkitystä kuin suurella rintakehällä. Kun nämä molemmat virheet esiintyvät yhtäaikaa niin Russelia voidaan käyttää vain mäyrän metsästyksessä, joka on laitonta Englannissa.

Tässä artikkelissa olen maininnut vain muutamia asioita, jotka voivat helpottaa sinua pennun valinnassa tai päätettäessä urosta nartullesi. Jäljellä olisi monia muitakin, etenkin näyttelyarvosteluun liittyviä asioita, mutta ne täyttäisivät lehtenne ja enemmänkin. Olen tässä artikkelissa esittänyt teille tärkeimmät kohdat, jotka teidän on itsekin helppo nähdä. Lisäksi on makukysymys minkä tyyppinen Jack Russell miellyttää sinun silmää.

Kuten varmasti jo tiedätte, on terrieristä eri variaatioita. Jotkut ovat kevytrakenteisia, toiset raskaampitekoisia ja tämä heijastuu yleensä siitä, millä alueella terrierimies metsästää. Britannian eri osissa tarvitaan erityyppisiä koiria, vaikkakin jos terrieri on rotumääritelmän mukainen, se voi työskennellä missä tahansa. Tässäkin on taas kokonaan eri aihe ja senkin käsittely vaatisi paljon enemmän tilaa tai erillisen artikkelin.

Toivon, että lukemastanne on hyötyä uudelle suomalaiselle alayhdistyksellenne. Muistakaa, että se mitä nyt teette, on perusta työskentelevälle Jack Russell terrieri-kannalle maassanne. Harkitkaa erittäin huolellisesti ennen kuin valitsette siitosuroksen tai ostatte pennun - taas uusi aihe- koska niistä muodostuvat Suomen tulevaisuuden Russellit. Onnea teille kaikille.

Bob Clough


Artikkelilista Edellinen Seuraava