Artikkelilista Edellinen Seuraava

Falconin ensimmäinen

Kirjoittanut: Kirsi Peltonen

Tammikuinen torstai-aamu sarastaa kuulakkaana ja lupailee kaunista säätä. kun ajelen Falconin ja Sallin kanssa kohti Kangasniemeä. Edellisenä iltana on ystäväni, Pylvänäisen Kari, soittanut minulle ja kutsunut meidät metsästysretkelle. Olisi kuulemma yksi kivilouhikko metsästysmailla, josta melko varmasti löytäisimme saalista.

Näin tammikuussa ei hyvästä säästä ole haittaa luolametsästykselle, koskapa saaliseläimet joka tapauksessa ovat tiukasti maan alla pakkaselta suojassa. Aurinko paistaakin jo täysin sätein kun me "tosialokkaat" intoa täynnä kaarramme tapaamispaikkamme pihaan. Aloitamme, kuten kaikki kunnon jahdit aloitetaan, kahvilla ja pienellä palaverilla käyden läpi asiat, jotka liittyvät päivän metsästykseen. Karin kerrottua luolan sijainnin mietimme, mikä on oletettava saaliseläin ja kuinka paikkaa lähestytään sekä sovimme aseenkäytöstä ja myös siitä, mihin minä koiranomistajana olen "valmis" koirieni kanssa ryhtymään. Koska Falcon ja Salli olivat kumpikin saaneet harjoitusta keinoluolassa ketun kanssa, päätin, että supi tai kettu käy, mutta ei mäyrä, koska se on aivan liian vaarallinen eläin ensikertalaisille. Tässä vaiheessa jännittääkin jo jonkin verran, mutta toisaalta olen turvallisella mielellä, koska minulla on kokenut metsästäjä parina. Sitten vain tarvittavat kamat kasaan ja siirtyminen tapahtumapaikalle.

Pääsemme aurattua metsäautotietä pitkin melko lähelle, mutta silti joudumme kahlaamaan jonkinmoisen matkan haaroja myöten lumessa lapioitten, reppujen ja kahden koiran kanssa, mikä ei välttämättä muiden kuin metsästyksestä kiinnostuneiden ihmisten mielestä vaikuttaisi ollenkaan täysjärkisten puuhalta. Nyt, hys, hiljaisuus kun lähestymme luolaa. Jätämme koirat kauemmaksi puuhun kiinni ja menemme tutkimaan tilannetta. Paikka on eri kokoisista kivistä muodostuva "pirunpelto" ja koska pesät eivät ole syvällä, emme tule tarvitsemaan tutkaa tänään. Löytyykö käytettyjä luolan suuaukkoja? Jipii, löytyy kaksi kappaletta ja supi tai supia on alla. Se tarkoittaa, että Falcon ja Salli pääsevät tosi toimiin!'

Päästän Falconin irti ja annan sen liikkua täysin vapaasti alueella. On todella mielenkiintoista huomata kuinka sen pääkoppaan ohjelmoidut vietit alkavat automaattisesti ohjata sen toimia. Falcon on luonnollisesti jo kauan aikaa sitten haistanut riistan hajun, mutta nyt se ryntää suuaukoille tutkimaan hajua lähemmin. Pujahtaa sisälle ja tulee takaisin. Menee toiselle, ei, tämä ei ole kiinnostava ja palaa takaisin sisälle ensimmäiseen. Vieläkään ei haukkua kuulu, mutta tiedämme, että se on mennyt kauemmaksi tiedustelemaan. Sitten Falcon nousee takaisin maan pinnalle muutamien metrien päässä kivien välistä. Se ei ilmeisestikään vielä tarkalleen tiedä missä supi on ja halusi tulla tutkimaan aluetta tarkemmin. Se pyörähtelee muutamien kivien päälle ja haistelee sisälle, mutta ei löydy oikotietä supin luo. "Falcon tänne! Mene alle vaan! Etsi mikä siellä!" Falcon menee käskystäni samasta suuaukosta sisään. Hiljaista on. Siirrymme siihen suuntaan, mistä Falcon hieman aikaisemmin nousi ylös ja nyt vilahtaakin valkoinen selkä kivien välistä. Tuhinaa vain kuluu ja tällä kertaa se jatkaa matkaa. Odotamme ja pompimme kivien päällä eteenpäin. Haukahdus! Ja toinen ja kolmas ja supin murinaa! Nyt se on löytynyt ja Falcon haukkuu hullun lailla. Supikin on täysin hereillä ja murisee kovalla äänellä aina kun Falcon hyökkää lähemmäksi. Falcon ja supi etenevät luolassa nykäyksittäin ja aina välillä näemme ne peräkkäin kivien välistä. Erään kiven kolosta tempaisen Falconin ulos. Nyt on Sallin vuoro, sillä harjoittelemaanhan tänne on tultu. Salli on sillä välin vouhkannut ja pyörittänyt itsensä puun ympäri tuhannelle solmulle. Vaihdan niin nopeasti kuin kykenen toisen puuhun ja toisen irti. Salli on jo seuraillut tilannetta ja tietää mitä on tapahtumassa. Se pyörähtelee hetken ympäriinsä kunnes löytää suuaukon ja häviää sisään. Salli on kokonsa vuoksi paljon vikkelämpi luolassa ja sen on helppo seurata Falconin jälkiä ja siksi se tosi pian löytää itsensä supin luo. Sallikin haukkuu supille ja melko lähellä vielä. Kyllä minä olen ylpeä kummastakin rohkeasta koirastani! Annan Sallin haukkua noin 10 minuuttia ja kutsun sen ulos. "Hyvä tyttö". Falcon saa jatkaa tästä.

Falconin haukku on nyt jo tosi määrätietoista ja aina välillä se näykkii supia takapäästä, että saisi sen liikkeelle. Tämä on hyvä paikka ensikertalaisille. Kivien välistä pystyn seuraamaan tapahtumia ja näen miten koirani työskentelee. Falcon vie supia aina vain eteenpäin. Supi kääntää aina välillä koiralle selkänsä ja yrittää esittää kuollutta. Siinä vaiheessa Falcon tekee juuri oikein ja se "pöläyttää" supin takapään karvoja. On tullut selväksi, että supia on mitä ilmeisimmin vain tämä yksi. Kun haukku jatkuu vaan, minä mietin, että miten ihmeessä me saadaan ne sieltä pois. Tällä välin Kari on valmistanut norjasta puusta haarakepin, joka tilaisuuden tullen pyöräytetään supin turkkiin. Melko pian tilaisuus tuleekin, koska kivien välissä on sopivia aukkoja. Kun supi tulee näkyviin, Kari pyöräyttää haarakepin supin turkkiin ja antaa kepin pään minulle. "Pidä tiukasti kiinni. Älä päästä karkuun!" Yritämme siis näemmä lopettaa jahdin tähän. Kari ottaa aseen esille ja kun supin pää tulee näkyviin minä siirryn sivuun yhä kepistä tiukasti kiinni pitäen. "Pum" ja supi ei enää rimpuile kepin päässä. Se kävi siististi. Nyt Falcon tosin tarttuu supiin kiinni ja alkaa riuhtoa sitä perässään luolaan. Minä karjun minkä keuhkoistani lähtee, mutta Falcon saa erävoiton ja supi katoaa kiven alle: "P..kele!" Se oli jo melkein käsissä. Milläs se nyt saadaan ulos sieltä?! Palaan edelliselle aukolle ja huudan Falconia tulemaan pois. Falcon kuuliaisena poikana tuleekin ja kehun sitä kovasti urotyöstä. Falcon täytyy nyt kytkeä kiinni, jotta pääsemme "metsästämään" kuollutta supia luolasta.

Supi ei todennäköisesti ole kovin syvällä. Kari työntyy pää edellä luolaan taskulampun kanssa ja minä jään pitämään jaloista kiinni. Kivet on jonkin verran jäisiä ja etsimistä vaikeuttaa luolaan ja Karin niskaan alati valuva lumi. Sieltä se löytyy noin metrin päästä ja haarakepillä Kari saa sen vedettyä ulos. Annamme koirien vielä hieman puistella supia ja leikkiä voittajaa. Falcon on niin itseään täynnä olevan näköinen kun hyvittelen sitä tämän ensimmäisen saaliin johdosta. Supi on vanhempi naaras. Se on selkeästi nälkiintynyt ja turkki huonossa kunnossa. On hyvä ettei sen tarvinnut kokea hidasta nälkäkuolemaa. Tästä supista emme tule turkkia muistoksi saamaan, mutta valokuvia otamme muutamia.

Kävimme vielä parissa muussa paikassa toivossa, että löytäisimme kettuja, mutta ei ollut ketään kotona tällä kertaa. Tässä oli kyllä minulle jo aivan tarpeeksi jännitystä yhdelle päivälle. Falcon ja avustajana toiminut Salli saivat todella erinomaisen harjoituksen, supi sai armollisen kuoleman ja kaikki onnistui niinkuin oli suunniteltu, joten oli aihetta olla todella tyytyväinen onnistuneeseen jahtiin. Kiitos metsästyskumppaneilleni! Metsästys on todellakin riistanhoitoa ja ylevä harrastus, kun eläimiä ja luontoa kohdellaan kunnioituksella.

		Minun Falcon - Metsästysterrieri!
		Min Falcon - Jaktterrier!
		My Falcon - Hunting Terrier!
		Tackas Gabriella!

Artikkelilista Edellinen Seuraava