Artikkelilista Edellinen Seuraava

Jäljelle opettaminen

Lea Tsengerin tekstin pohjalta muokannut Niina Puumalainen

Kaikki me tiedämme, että Jack Russell Terrieri on luolakoira. Hyvä niin. Jos Russellilla ei kuitenkaan metsästetä on ehdottoman tärkeää, että sille tarjotaan jokin muu keino toteuttaa metsästäjän viettiään sekä purkaa ehtymätöntä energiaansa.

Viime kesäkuussa Rantasalmen kesäleirillä halukkailla oli tilaisuus perehtyä jäljestyksen alkeisiin Lea Tsengerin opastuksella. Harjoituksen päätyttyä saatoimme tyytyväisenä todeta, että russelista saisi koulutuksella myös varsin pätevän jälkikoiran.

Jäljestyksen ideana on, että koiraa seuraa kytkettynä esim auto-onnettomuudessa haavoittuneen , mutta pakoon juosseen hirven tms. jälkeensä jättämää verijälkeä ja auttaa näin poliisia tai metsästäjiä luokkaantuneen eläimen löytämisessä. Verivana ei todellakaan ole mikään selvästi maastosta havaittavissa oleva punainen viivaa, ihmissilmälle se on usein näkymätön.

Jäljestyksen hyviä puolia on, että koiran luokkantumisen vaara on olematon. Koira on koko ajan kytkettynä, jolloin se ei myöskään katoa omille teilleen. Silti haistelu on raakaa työtä ja kuluttaa todella paljon energiaa. Jäljestysharjoittelun voi mielestäni aloittaa myös vanhemman koiran kanssa. Omat koirani aloittivat jäljestyksen 2- ja 4-vuotiaina.

Parhaimmatkin jälkikoirat ovat joskus, olleet aloittelijoita - vain harjottelemalla tullaan mestareiksi. Seuraavassa muutamia jälkiharjoitteluun liittyviä perusasioita. Teksti on pääosin Rantasalmella jaetusta materiaalista muokattua ja olen yrittänyt täydentää muutamia seikkoja sen mukaan, mitä leirin yhteydessä oppimastani muistuu mieleen.

Metsä ja veri tutuksi

Jälkikoiraksi harjoittamista edeltää koiran totuttaminen metsässä liikkumiseen. Kun hajut, äänet ja muut ärsykkeet luonnossa ovat jo siinä määrin tuttuja, etteivät ne pelästytä koiraa, voidaan jälkiharjoittelu aloittaa. Toinen koiraa hämmentävä kokemus on veren haju. Ennen ensimmäistä maasto- harjoituskertaa olisi ehkä hyvä suorittaa kuivaharjoittelua - Rantasalmen leirillä kävi ilmi, että ensi kosketus voimakkaaseen veren hajuun vieraassa ympäristössä voi saada kokemattoman koiran perääntymään. Jo aivan pikkupentua ja miksei vanhempaakin koiraa voi opettaa riistanhajuun tekemällä kotona minimittaisia verivanoja, joita pennun annetaan itsekseen tutkia.

Oikeaoppinen jäljestysveri on puhdasta naudan (miksei hirvenkin) verta. Verta voi ostaa teurastamoilta tai kotoisasti supermarketeista. Pakasteessa se säilyy pilaantumatta. Kannattaa kysyä lihakauppiaalta.

Harjoittelun aloittaminen ja eteneminen Ensimmäinen jälki tehdään tiputtamalla helppokulkuiseen paikkaan tuoretta verta pullosta aluksi lyhyelle matkalle runsaasti. Harjoittelu aloitetaan käyttämällä lyhyttä talutinta (ei fleksi!) ja jäljestyspantaa (tai esim. tukeva oma nahkapanta tai valjaat, ei kuristuspanta!) Koira ohjataan jäljelle ja sitä kehoitetaan etsimään. Tämän jälkeen on syytä aina käyttää samaa koiran tuntemaa kehotussanaa. Koiraa ei saa kiirehtiä, se on oppimassa uutta asiaa, eikä valttämättä heti ymmärrä mitä siltä halutaan. Heti kun se liikuu oikeaan suuntaan sitä kehutaan. Jos koira poikkeaa ensiharjoituksen aikana yhtään jäljeltä, se palautetaan sille heti ja toistetaan kehoitus. Jos se taas seuraa jälkeä, on sitä kehuttava ja innostettava. Kehuminen rohkaisee koiraa, mutta se ei kuitenkaan saisi olla niin kiihdyttävää, että se häiritsee koiran keskittymistä itse asiaan. Kehun ja kannustuksen suhteen koirat ovat yksilöllisiä. Kun / jos päästään lyhyenkin radan päähän, on seillä syytä olla palkinto: makupala, makkaraa, sydäntä tms. Palkinnon tulee olla maassa, sitä ei kaiveta ohjaajan taskusta!

Vähitellen rataa pidennetään ja verimäärää vähennetään, kaarteita ja mutkia otetaan mukaan, myös maastoa vaikeutetaan. Mutta kaikki tämä tapahtuu todella vähitellen. (Rantasalmella tosin muutama koira sai suosituksen siirtyä suoraan 300 metrin jäljestä 600 metrin jälkeen!) Koiralta ei saa vaatia liian nopeaa edistymistä. Hyvä ojaaja on kärsivällinen ja aina koiralleen ystävällinen.

Myöhemmin, sitten kun koira on tietoinen jäljestystehtävästään, sille annetaan jäljeltä eksyessään etsimisen vapaus kehoituksen ja innostuksen saattelemina. Jos koira kuitenkin harhautuu liian kauas eli se näyttää unohtaneen tehtävänsä (esim. alkaa seurata jäniksen jälkeä tms), se palautetaan välittömästi jäljelle.

Kun koira ja ohjaaja ovat päässeet uuden harrastuksen alkuun, he saattavat innostua siitä niin kovasti, että on olemassa yliharjoittelun vaara. Tällöin koira saattaa kyllästyä. Kerta, korkeintaan kaksi viikossa riittää. Sen väliset päivät koira käyttää oivaltamansa uuden asian kypsyttämiseen. Ja näkyvä innostus yleensä palaa, kun jäljestysremmi ja panta otetaan esiin.

Jälkikoulutukselle antaa väriä jokaisen koiran oma persoonallisuus, joka on aina otettava huomioon.

Verovapaus

Kennelliton rekisteröimille roduille järjestetään erilaisia jäljestyskokeita. Näihin Jack Russell Terrierit eivät luonnollisestikaan osallistu. Jäljestävälle Russellillekin voi sen sijaan hankkia verovapauden, mikäli koira selvittää verovapauskokeen eli ns Pitkäjäljen (2500m). Jäljestä suoriutuminen vaati kuitenkin runsaasti harjoittelua, jäljestämiskoe ei ole harjoitustilanne. Jos tuttavapiirissä sattuu olemaan jäljellä toimivan koiran ohjaaja tai joku jälkituomari ei ole vallan huono ajatus pyytää häntä katsastamaan koira, ennen kuin kokeeseen ilmoittaudutaan. Ohessa on kaavio pitkäjäljestä.

Jäljestysvarusteet

Jäljestysvarusteet ovat valjaat tai jäljestyspanta ja pitkä (6 m) naru. Pitkä naru antaa koiralle toimintavapautta, mutta halutessaan ohjaaja voi pitää koiraansa myös varsin lähellä itseään sekä jarruttaa liian kiivastahtista menoa. Naruun ei tehdä solmuja. Jäljestysharjoituksen aikana ohjaaja estää narun avulla myös koiraa harhautumasta omille teilleen.

Jäljen tekeminen

Jäljen voi tehdä yksinkin, jolloin ensin merkitään rata ja toisella kerralla vedetään jälki. Kätevämpää kuitenkin on jos jäljen teossa on kaksi henkilöä. Rata kun on minimissäänkin käveltävä läpi kolmesti: ensin jälkeää tehdessä, sen jälkeen koiran kanssa ja lopuksi kun poistetaan krepit maastosta. Pari työskentelyssä edellä kulkeva merkkaa radan ja takana tulija vetää perässään naruun kiinnitettyä verellä kostutettua tyynyä (esim. pieni vaahtomuovikappale). Tyyny kulkee aina viimeisenä, jolloin jälki ei sotkeennu. Tyyny pitää etukäteen kostuttaa vedellä, jolloin se ei ime itseensä niin paljoa verta.

Maastosta, reitistä ja ajankohdasta: kosteahko maasto on hajujen kannalta parempi kuin kuiva kangas. Liian tasainen maasto esim. pelto ei ole aloittelijalle hyvä. Maastossa olisi hyvä olla jonkun verran risuja, kantoja tms. Verisieni hyppelehtii jäljen tekijän perässä ja takertuessaan tai osuessaan esim. kantoon sieni jättää aina paremman hajun. Vältä paikkoja joissa on muurahaisia tms. Myös kovin polkurikas maasto on hankala. Älä vedä jälkeä polun poikki, vaan hyppäytä tyynyä sen yli ja tarvittaessa lisää verta polun toisella puolella. Tiellä kulkijat voivat sekoittaa sen poikki kulkevan jäljen ja koira erehtyy lähtemään heidän peräänsä. Myös ojia ylitettäessä jälki "hyppää".

Aloittelevan koiran kanssa käytetään enemmän verta ja verta lisätään sopivissa kohdissa. Etenkin jos mennään vaikeasta kohdasta tai jos maasto on hyvin kuivaa, kannattaa huolehtia, että sieni on kostutettu kunnolla.

Harjoitusta varten rataa tehtäessä se on selvästi merkittävä, jotta harjoittaja on koko ajan selvillä, ollaanko radalla vai ei. Rata merkitään kreppipapereilla. Radan alku ja loppu sekä makuu merkitään erityisen selvästi. Jos rata ei ala tai lopu suoraan tien tai polun varresta, on tienvarteen silti hyödyllistä tuoda jokin merkki, josta jäljen kohta on tieltä helposti havaittavissa. Etukäteen on hyvä sopia merkintätavoista. Nauhoja kannattaa laittaa mahdollisimman tiheästi. Aivan kokeeneet koirat voivat oppia seuraamaan harjoituksissa hajun lisäksi myös nauhoja, näille yksilöille käytetään huomaamattomampia merkkejä.

Radalle tehdään myös makuu. Se maallintaa paikkaa, jossa haavoittunut eläin on maannut kerätäkseen voimia. Harjoitusjäljellä makuu merkitään poistamalla esim. sammalta ja rikkomalla maan pintaa noin 30 cm*30 cm kokoiselta alalta. Makuun yhteydessä jälkisieneen lisätään verta ja sitä saa valua vähän myös maahan. Makuun kohdalle laitetetaan useita merkkinauhoja.

Radalla voi olla myös jyrkkiä mutkia. Radan loppu, kaato merkitään eri värisillä nauhoilla (esim. punainen). Kaadon yhteydessä maata rikotaan samoin kuin makuuta merkittäessä. Maahan kaadetaan vielä verta.

Rantasalmella 5-kuukautinen pentu harjoitteli lyhyellä 50 metrin jäljellä. Muut koirat olivat jo aikuisia, tosin aloittelijoita. Tekemämme jäljet olivat pituudeltaan noin 300 metrisiä. Niissä oli yksi kulma ja yksi kaato. Osa oli U- muotoisia (tieltä takaisin tielle). Jäljen alku- ja loppupää eivät kuitenkaan saa olla liian lähellä toisiaan, muuten esim. loppupään haju voi häiritä jäljen alussa työskentelevää koiraa. Jäljelle ei mennä heti tuoreeltaan, vaan sen annetaan vanhentua muutamia tunteja, aluksi esim. 3 h tästä pikkuhiljaa pidentäen (pennulle lyhyempikin aika riittää). Päivän kuumin hetki voi jäljestyksen kannalta olla rankka. Ja kaikki varmaan ovat huomanneet, että metsässä hajut ovat voimakkaampia ilta- tai aamukasteen aikoihin. Tämä kannattaa ottaa huomioon ja hyödyntää jäljestysreissua suuniteltaessa.

Palkkio

Kun koira löytää kaadon, se löytää samalla myös mieluisan palkinnon (esim. makkaraa, sydäntä). Jäljen päässä odottava palkinto voidaan jättää maastoon jäljen teon yhteydessä. Jos on vaara, että liian aikaisin maastoon tuotu palkinto katoaa, se voidaan viedä jäljen päähän juuri ennen harjoituksen aloittamista. Huom! Tällöin on kuitenkin ehdotomasti vältettävä kulkemista jälkireitillä.

Lea Tsenger kertoi, että koiraa voi motivoida myös käyttämällä harjoituksessa apuna kuollutta riistaa, johon koiran annetaan ensin tutustua. Tämän jälkeen raatoa raahataan jonkin matkaan maastossa ja jälki tehdään tiputtamalla veri laahausjäljen päälle. Melko pian, niin että koiralla on vielä nenässä juuri aistimansa haju ja muistissa kosketus siihen, koiran annetaan etsiä riista. Koirassa herätetään näin heti riistavaisto, joka toimii jäljestysopetuksen kanssa saman suuntaisena, sitä tukevana tekijänä.

Kun koira löytää kaadon ja riistan, sille tehdään tiettäväksi, että se on tehnyt sankariteon löytäessään ne. Koiraa innostetaan tutkimaan, nuolemaan ja ravistelemaan palkintoa, muttei raatelemaan sitä. Lopuksi koiran on luovutettava “jänis” ohjaajalleen.

Oman vaikeutensa tietenkin aiheuttaa se, mistä hankkia tarkoitukseen sopiva kuollut jänis, varis, tms.

Laukaisun sietokyky

Tositilanteessa jäljestävän koiran on oltava tottunut myös laukauksen ääniin. Kun haavoittunut eläin löydetään, se tavallisesti on lopetettava. Haulikon ääni voi läheltä kuulutuna säikyttää tottumattoman koiran pahanpäiväisesti. Totuttelu tulisi aloittaa siten, että omistaja jää kytkettynä olevan koiran viereen ja avustaja laukaisee haulikon (hyvin) etäältä. Vasta vähitellen, sitä mukaa kun koira tottuu, välimatkaa koiran ja ampujan välillä lyhennetään. Hätiköinnin tuloksena voidaan saada aikaiseksi paukkuarka koira.

Omia kokemuksia

Niin, meidän Russelimme eivät metsästä. Olimmekin todella tyytyväisiä saadessamme jäljestyksestä sopivaa korviketta. Olemme koiriemme kanssa harjoitelleet jäljestystä Rantasalmen jälkeen muutamia kertoja, mutta mistään säännöllisestä harjoittelusta ei voi puhua. Koiramme kuitenkin ovat ymmärtäneet "homman idean" ja nauttivat selvästi päästessään jäljelle.

Igor ja Niina harjoittelemassa

Mielestäni jäljestystä voi harrastaa myös sattunnaisesti kun muistaa pitää vaatimustason harjoituskertojen ja harjoitustiheyden mukaisena. Meillä ei ole korkeita tavoitteita verovapauden saavuttamiseksi, mutta kyllä Russellilta saa ihan vain huvin vuoksi harjoitellessakin jonkun verran vaatia.

Kummallekin koiralle on aina tehty oma jälki ja koirat on viety jäljilleen vuorotellen. Olemme ihastuneina panneet merkille, miten kärsivällisesti kumpikin on vuorollaan jäänyt autoon odottamaan (muussa yhteydessä tämä ei meidän perheessämme tunnetustikaan ole itsestään selvyys). "Pojat" kai tuumivat, että hyvää kannattaa vähän odottaakin. Ja työn jälkeen miehekäs Russelli ei luonnollisestikaan turhia haukuskele, ei kai oikea jälkikoirakaan niin tekisi.




-----------

JÄLJESTÄVÄT KOIRAT

Koira seuraa loukkaantuneen tai haavoittuneen 
hirvieläimen jälkeä kytkettynä. Tavoitteena on 
löytää loukkaantunut, haavoittunut tai kuollut 
hirvieläin nopeasti.

Vahingon tapahduttua:
  Koiran varusteet: valjaat ja 6 metrin naru
  Koira viedään kytkettynä jäljelle
  Mukana koiran ohjaaja ja ampuja
  Koira työskentelee itsenäisesti
  Seuraa jopa vuorokauden vanhaa jälkeä
  Osoittaa hirvieläimen makuupaikat

Koirien harjoitus
  Tehdään keinotekoinen verijälki
  Vedetään naudan verellä kostutettua sientä
  Uralle tehdään makaukset ja kulmat


VERIJÄLKEÄ JÄLJESTÄVÄN KOIRAN 
KOULUTUS

Harjoituksen tavoite
  Itsenäinen työskentely
  Saumaton yhteistyö koitan ja ohjaajan välillä

Harjoitusjäljen teko
  Merkkaa jälki krepillä
  Jälki vedetään naruun sidotulla sienellä, johon on imeytetty verta
  Aluksi vain lyhyitä jälkiä

Harjoitus verijäljellä
  Koira opetetaan seuraamaan jälkiä kytkettynä
  Koira poikkeaa muualle š palautetaan verijäljelle
  Kehu ja kannusta koiraa sen toimiessa oikein
  Suorita harjoitus “kaadolle” asti š jossa palkkio (makkara, kani, jäniksennahka tms.)
  Jäljen pituutta ja vaikeusastetta lisätään harjoituksen edetessä

Harjoituksessa tärkeää
  Hae sopiva jäljestysnopeus š reipas kävelyvauhti
  Opeta koira huolelliseksi antamalla jäljen vanhentua ja vähennä verimäärää
  Innosta koiraa kaadolla
  Koira ei saa repiä eikä raadella kaatoa
  Lopuksi koiran tulee luovuttaa kaato

Jälkiharjoittelun edetessä
  Vedä jälki riistarikkaaseen ja vaihtelevaan maastoon
  Lisää jäljen pituutta
  Verta aluksi n. 1/2 l š vähennä myöhemmin 1/3 l n. 1 km
  Jäljen ikää lisätään (10-20 h)
  Käytä hirven tai naudan verta
  Siirry käyttämään jälkinarua (6 m) ja valjaita
  Opeta koirasi sietämään laukausääni

Huomio jäljenteossa
  Merkkaa reitti ensin huolella
  Vedä sen jälkeen verijälki
  Mekritse lähtö-, kaato- ja makuupaikat potkimalla maanpinta rikki 30 cm x 30 cm 

Huomioi koulutuksessa
  Älä rankaise koiraa š kiitä sen onnistuessa
  Harjoittele ennen koetta - metsästystä
  Malttia harjoitukseen š älä innostu liikaa
  Kysy neuvoa asiantuntijoilta

Luota koiraasi!

Artikkelilista Edellinen Seuraava