Artikkelilista Edellinen Seuraava

Haukkuako vai eikö haukkua? - To Bay or Not To Bay?

Kirjoittanut: Greg Mousley.

Olen jo useiden vuosien ajan saanut kuulla, että Jack Russell Terrierin oikeaoppinen työskentelytapa on painostaa saalistaan luolassa ainoas-taan haukkumalla; terrieri, joka on niin yli-innokas, että yrittää kiinni saaliiseensa ei ole todellinen Jack Russell Terrieri, vaan moinen käytös viittaa vieraan verenperimän olemassaoloon!

Tämä on puhdasta potaskaa. Ensinnäkin, Jack Russell Terrierin todellinen työ on se, mitä sinä siltä vaadit. Tämä terrieri on niin monipuolinen, että se pystyy mukau-tumaan lähes mihin tahansa työhön, mitä siltä pyydetään. Jack Russell Terrierien laajasta kirjosta löytyy terrieri kaikkiin tarkoituksiin. Sukutaustan sekoitusten ansiosta terrieri on kestänyt ajan paineen. Teorian, jonka mukaan terrierissä, joka menee kiinni saaliiseensa on Bullterrieri- tai Lakeland terrieri verta, on oltava järjetön. Entäs sitten ne, jotka eivät mene luolaan ja työskentele? Onko niissä Lhasa Apso verta? Jokaikisen pääosin valkorunkoisen, Jack Russellina tunnetun metsästysterrierin, sukutausta on niin sekoittunut, että tällaiset väittämät vieraiden rotujen vaikutteista ovat tarpeettomia.

Olen kuullut terrierimiesten saarnavan "kasvattakaa haukkujia, pysykää erossa kovista koirista". Olen nähnyt hyvän tahtoisia työskentelijöitä lopetettavan ja kohdeltavan kuin lepratautisia. Se ei ole oikein. Tässä vaiheessa minun on tehtävä selväksi, etten nyt puhu ristiin jalostetuista terriereistä, kuten Lakeland/Russell- tai Bullterrieri / Russell- yhdistelmistä. Mielestäni sellainen ristijalostus ei ole hyväksi eikä tarpeellista. Jack Russell Terrieri rotu on jo saanut oman osansa sekamuotoisuuden voimasta eikä ristisiitosta todellakaan tarvita.

Kovemmat ja henkisesti innokkaammat terrierit ovat hyvin tärkeä osa Jack Russell Terrierin jalostus "altaassa". Suurääniset pelkän haukkumisen puolesta kampanjoijat ovat tänäpäivänä harhaanjohtavia prikaatilaisia. Yritän seuraavassa selvittää miksi.

Terrieri haukkuu vaistonvaraisesti jotakin, josta se on epävarma tai jotka se pelkää. Terrieri haukkuu myös turhautumistaan kun se ei pääse saaliin luo. Esimerkiksi, kovaluontoinen terrieri haukkuu kettua tiukassa tilanteessa, kun kiinni käyminen on vaikeaa Samalla tavoin useimmat terrierit haukkuvat rotalle, kun rotta on niiden ulottumattomissa.

Tarkastellaanpa vielä tilannetta... Yksikään hyvän metsästysterrierin omistaja ei oleta koiransa haukkuvan rottaa avoimessa tilassa tai tilanteessa, jossa rotta olisi helppo tappaa. Ei, terrierin odotettaisiin menevän suoraan asiaan ja tappavan rotan, riippumatta siitä, onko kysessä haukkuva koira tai ei. Terrieriä joka jäisi paikalleen haukkumaan rotalle, pidettäisiin pelkurina ja huonona terrierinä. Lyhyesti, terrieri pelkäisi rottaa.

Sanoja "saaliin kunnioittaminen" käytetään usein. Käytetäänpä sanaa "pelko" rinnan "kunnioituksen" kanssa. Ei ole epäilystäkään, että syy, miksi useimmat terrierit haukkuvat suuremmalle saaliille, on se, että ne yksinkertaisesti pelkäävät sitä. Sillä onko saalispelon syy vaistonvarainen vai kokemuksen kautta hankittu ei ole väliä. Pelko/kunnioitussuhde ratkaisee täsmälleen sen, miten kaukana saaliistaan terrieri luolassa työskentelee. Esimerkiksi terrieri, jolla ei ole minkäänlaista pelko/kunniotussuhdetta, menee suoraan luolaan ja käy kiinni saaliiseen heti kun se on mahdollista yrittäen joko tappaa tai raahata sen ulos luolasta. Ne, joilla on hieman enemmän pelko/kunniotussuhdetta työs- kentelevät hyvin lähellä ja kinaavat saaliinsa kanssa, kunnes tarjoutuu tilaisuus kontaktiin ilman suurta riskiä eli kun saalis kääntyy kaivaakseen tai tunkeutuakseen syvemmälle. Kun terrierimies kaivautuu läpi, monet loistavista metsästysterriereistä käyvät usein kiinni saaliiseen heti kun tietävät, että apu on saatavilla.

Nuo hyvät lähellähaukkuvat terrierit myös muuttavat suhtautumistaan suurempaan saaliiseen kun kaksi terrieriä työskentelee yhdessä. Yksinään kumpikin saattaa olla loistava työskentelijä, mutta käytäpä kahta, niin näet täydellisen muutoksen. Koirat ovat rohkeampia ja agressiivisempia saalistaa kohtaan sekä käyvät aina käsiksi, s.o. ne eivät ole niin peloissaan. Joko kateudesta tai ei, ne eivät välitä saalista kohtaan tuntemastaan puhtaasta pelko-kunnioitussuhteestaan, vaan menevät suoraan asiaan. Terrieri, jolla on enemmän pelko-kunnioitussuhdetta työskentelee etäämpänä saaliista vähentäen näin kontaktin mahdollisuutta ja terrieri, jolla suhde on tätäkin suurempi työskentelee vieläkin kauempana, kunnes päästään ääritapausterrieriin, joka kunnioittaa saalistaan niin paljon ettei mene edes luolaan!


Ei ole tärkeää, hyväksytkö sen, että pelko saa terrierin haukkumaan. Tärkeintä on se, että haukkutekijä on niin työhön kykenemättämillä terriereillä kuin toisaalta luupää-kovakontakti-karatetyypeilläkin.


Näiden kahden ääripään väliltä löytyy ihanteellinen terrieri kaikkiin tilanteisiin. Monet terrierimiehet rakastavat kovaa terrieriä. Toiset, jotka metsästävät pääasiassa maanpinnalla eivät vaadi terrieriltään luolaan menoa ja pitävät siksi skaalan toista päätä edustavista tyypeistä.

Sitten tämän artikkelin pointti... Jos haukkujia astutetaan toistuvasti haukkujilla pelko- kunnioitussuhde kasvaa aina. Sitä tuskin havaitsee aivan heti, mutta kasvaa se silti. Urheus ja työkyky ovat eräitä helpoimmin katoavia tekijöitä. Käyttämällä hyviä rohkeita jalostusuroksia mahdollisuutesi tuottaa hyvä käyttökelpoinen metsästävä kanta lisääntyy suuresti ja terriereilläsi on paremmat mahdollisuudet kehittyä lähellätyöskentelejöiksi - tyypiksi, jota pidetään ihanteellisena.

Kovilla ja agressiivisilla metsästäjillä on paikkansa, vaikkakin niiden käyttö on rajoittunutta. Antakaa urheille terriereille niiden ansaitsema kunnioitus. Ne ovat työskentelykyvyn turvaajia.


Artikkelilista Edellinen Seuraava